keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Charlaine Harris - Kuiskauksia haudan takaa

Harper Connellyyn on iskenyt teini-iässä salama, jonka seurauksena hän sai erikoisen kyvyn: hän pystyy aistimaan kuolleiden viimeiset hetket ja heidän sijaintinsa. Harper tienaa kyvyllään elantonsa yhdessä hänen velipuolensa Tolliverin kanssa auttaen tällaisissa asioissa apua tarvitsevia ihmisiä. He saavat keikan Sarnen pikkukaupunkiin selvittämään teinitytön katoamista, mutta tempautuvatkin mukaan kieroon kuolemanrinkiin.

»Yhtäkkiä sisältä ojentui käsi, joka tarttui olkavarteeni ja pyöräytti minut ympäri. Sitten minut kiskaistiin huoneeseen ja lensin mattoon pelottavaa vauhtia.»

Kuiskauksia haudan takaa on Charlaine Harrisin kirjoittaman Harper Connelly kirjasarjan avausosa. Kirja oli aluksi todella tylsänoloinen, mutta mitä enemmän kirjaan syventyi ja sivut etenivät, alkoi myös juoni kiinnostaa enemmän. Positiivista oli myös se, ettei kirjaa ollut pilattu turhalla romantiikalla ja lässytyksellä, vaikka sitä useampi lukija olisikin varmasti halunnut. Maailma on täynnä romanttista fantasiaa ja mielestäni oli vain positiivista että tämä kirja onnistuttiin pitämään vain pienen ja viattoman hauskanpidon puolella. Kirja oli helppolukuinen ja juoni mukaansatempaava, vaikkakin juoni tuntui välillä vähän junnaavan paikoillaan. Odotin jollain tavalla enemmän fantasiamaista jännitystä ja enemmän yliluonnollisuutta mukaan Harperin kykyyn, mutta kirja piti hyvin otteessaan siitäkin huolimatta.

Hahmot olivat kiinnostavia, varsinkin päähenkilönä toimiva Harper. Toisena päähenkilönä oli Tolliver, mutta itse en juurikaan saanut tästä henkilöhahmosta mitään sen kummempaa irti. Harris oli onnistunut luomaan sekä rakastettavia, että vihattavia hahmoja, kuten kuuluukin. Yhdestäkään hahmosta ei oltu tehty täydellisyyttä hipovaa, vaan jokaiselta tuntui löytyvän omat negatiiviset puolensa, toisista vähän enemmän kuin toisista.

1 kommentti:

  1. Tykkäsin kovasti Harrisin Sookie Stackhouse -sarjasta ja odotin tältä enemmän mitä sain. Tarina oli aika yllätyksetön ja vähän liian kepeä. Plussaa kuitenkin sukkelasta sanailusta (lähinnä Harperin ja Tolliverin välillä) ja siitä, että oli nopealukuinen.

    VastaaPoista