Eveliina Lundqvist opiskeli eläintenhoitajaksi ja suoritti harjoittelujaksoja useilla eläintiloilla, kuten navetoissa, sikaloissa ja broilerihallissa. Hän oli kuitenkin erilainen opiskelija: maatalous- ja metsätieteiden maisteri, joka halusi tutustua eläintilojen olosuhteisiin ja kirjoitti kokemuksensa päiväkirjaan.
Salainen päiväkirja eläintiloilta on ainutlaatuinen teos, sillä aiemmin julkisuuteen tihkunut tieto on perustunut joko hetkittäisiin käynteihin (salakuvaukset) tai tuottajan kanssa ennakkoon sovittuihin ja siten siistittyihin käynteihin (toimittajat). Päiväkirja kertoo vihdoinkin totuuden ja kuvaa kirjoittajan koettelemuksia, järkytyksiä ja onnistumisia tuotantotilojen suljettujen ovien takana.
Arvostelijan mielipide:
Eveliina Lundqvistin Salainen päiväkirja eläintiloilta kertoo Eveliinan kirjoittamista päiväkirjamerkinnöistä opiskeluaikaisista harjoittelupaikoista vuosina 2011-2012. Hän on ollut työharjoitteluissa navetoissa, sikaloissa, broileritilalla, kanalassa ja lampalassa. Kirjan luettuasi olet perillä mitä eläintilojen kulissien takana todella tapahtuu.
»Olen näinä viikkoina huomannut, miten eläintuotanto perustuu vain väkivaltaan.»
Olen seurannut uutisissa pyöriviä juttuja eläintiloilta, salakuvauksia jne. En ole ollut aivan varma mihin itse loppujen lopuksi uskoisin, joitain kuvia on todistetusti photoshopattu mm. pimentämällä, jotta kuva ei näyttäisi kaikkea vaan keksittyisi siihen pahimpaan mitä se ei todellisuudessa välttämättä ole. Toki uskon myös siihen, että tilalliset tekevät suursiivouksen ja parantelevat eläinten elinoloja kun tietävät toimittajien olevan tulossa. Nyt sain kuitenkin lukea kirjan, joka kertoo totuuden Suomen eläintiloista. Totuus oli odotettua raaempi. Toivon, ettei kirjoittaja ole liioitellut missään asioissa, vaan kertoo puhtaasti totuuden. Itsestäni tuntui jotenkin oudolta ettei kirjoittaja tehnyt eläinsuojeluilmoitusta vain koska ajatteli ettei siitä olisi apua, ehkei olisikaan, mutta ei sitä voi tietää ellei kokeile.
»Näin linnun, jonka jalka oli 90 asteen kulmassa maata vasten. Sitten näin toisen samanlaisen. Ja kolmannen... neljännen...»
Kummalliselta tuntui myös isännän ja emännän paljastus, jossa he kertoivat saavansa hyvinvointitukea, jonka ehtona oli että eläinlääkäri tekee vasikoiden nupoutuksen, mutta tilalliset tekevät sen kuitenkin itse ja ovat sopineet asiasta eläinlääkärin kanssa. Tilalliset kertoivat siis tämän asian siinäkin pelossa että menettävät tukensa? Väritettyä vai omaa tyhmyyttä? Eläinten kohtelu oli noin yleensäkin todella julmaa, kanoja ja porsaita nosteltiin jalasta, eläimiä lyötiin sähköpiiskalla, yksi porsas tapettiin seinään iskemällä, porsaiden kastroinnit ilman puudutusta ja vasikoiden nupoutus ilman puudutusta ja mitä vielä. Aivan sairasta. Kirjassa esiteltiin monia asioita, joita en ole aiemmin eläintiloista kuullut ja kuulostavat aivan uskomattomilta ja järkyttäviltä. Näillä eläintiloilla mennään näköjään myös juurikin lain vaatimien minimien mukaan, ei tippaakaan esim. suurempia karsinoita mitä laissa määritellään. Olisiko syytä laittaa näitä lakeja uuteen uskoon, jottei eläintilojen eläimillä olisi niin kamalat oltavat, jotta niiden olo edes aavistuksen verran helpottuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti