lauantai 20. joulukuuta 2014

Emily Rodda - Kyynelten järvi




Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 146
Kustantaja: Tammi














Takakansi kertoo:

Varjojen valtias on vallannut Deltoran maan. Ainoastaan Deltoran taikavyö voi pelastaa asukkaat, mutta siitä puuttuvat jalokivet on kätketty valtakunnan vaarallisimmille seuduille. Lief ja Brada ottavat haasteen vastaan. Ensimmäinen tulikoe on jo takana, he ovat onnistuneet löytämään topaasin Hiljaisista metsistä. Nyt Lief, Brada ja heidän uusi, tuittupäinen kumppaninsa Jasmine lähtevät etsimään Deltoran vyön toista taikakiveä kaukaa Kyynelten järveltä.

Arvostelijan mielipide:

Emily Roddan Deltoran vyö -sarja jatkuu toisella jännittävällä osalla, jossa Lief, Brada ja Jasmine lähtevät etsimään toista jalokiveä Deltoran vyöhön. Hiljaisten metsien koettelemukset ovat nyt takanapäin, mutta edessä on uusi vaaroja täynnä oleva matka. Matkalla he törmäävät vaarallisiin ja mitä eriskummallisimpiin otuksiin. Julma noita Thaegan hallitsee ystävysten seuraavaa määränpäätä.

Kirja on huomattavasti parempi mitä ensimmäinen osa, tässä osassa ei jännitys lopu kesken vaan päähenkilöt ajautuvat yhdestä vaarasta selvittyään taas toiseen. Kirjailija on saanut kirjaan mukaan jos jonkinmoisia otuksia, mutta olisin kuitenkin halunnut niistä vieläkin tarkempaa kuvausta, vaikuttivat kuitenkin sen verran mielenkiintoisilta, etenkin tuo suloiselta vaikuttava Filli kiinnostaa.

Kirjalle ei tee hyvää myöskään tuo vähäinen sivumäärä, juoni on pitänyt tiivistää vähän liian suppuun ja juurikin tuo mainitsemani vaarasta vaaraan hyppiminen häiritsee eniten. Päähenkilöistä ei saa kunnolla selkoa kun jatkuvasti ollaan hektisillä hetkillä. Lief ja Brada ovat myös muuttuneet vähän turhan paljon ensimmäisestä osasta, ekassa kun Lief oli vähän pelokas ja Brada puolestaan rohkea, mutta jo toisessa osassa luonteet ovat kääntyneet toisinpäin.

Kirjan loppuratkaisu ei myöskään oikein miellyttänyt, miten tuo pahamaineinen ja kaikkien pelkäämä Thaegan noita saapuu rumalle järvelle ja yht'äkkiä onkin vain kasa keltaista liejua. Olisin toivonut jotain vähän lisää kirjan loppuun, muuten loppu oli kuitenkin hyvä - miten kaikki muuttuu taas kauniiksi ja noidan taikomat ihmiset pelastuvat omasta kadotuksestaan.

torstai 18. joulukuuta 2014

Ruumiittomat: Suomalaisia aavenovelleja




Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 286
Kustantaja: Osuuskumma-kustannus














Takakansi kertoo:

Kun kuolema ei ole päätepiste, henki jää elämään ja koskettaa myöhemmin maailmaan tulevia. Tai kun elävät kutsuvat, kurottavat rajan yli ja luovat tilan aaveen tulla. Kohtaamiset eivät aina ole rauhallisia viestejä tuonpuoleisesta, vaan ne tuovat kylmän mukanaan. Mutta myös lohtua.

Arvostelijan mielipide:

Ruumittomat sisältää neljätoista suomalaista aavenovellia, joista jokaisella on oma kirjoittajansa. Kirja sisältää seuraavat novellit: Kielolinna (J.S. Meresmaa), Maitoa mandariinilasista (Anni Nupponen), Uudet perunat (Kari Välimäki), Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa (Taru Luojola), Ruusunnuppuni, kaikkeni (Maria Carole), Synnytetty (Samuli Antila), Syyllisyyden varjot (Heikki Nevala), Henkien polku (Tarja Sipiläinen), Tyttö niityllä (Anne Leinonen), Vielä yhdet jäähyväiset (Minna Roininen), Odottaja (Jussi Katajala), Tyhjiö 29B (Jani Kangas), Vespula (Janos Honkonen) ja Chudakovin aaveet (Shimo Suntila).

Kaikki novellit olivat helppolukuisia ja ymmärrettäviä. Näinkin lyhkäisiin teksteihin oli onnistuttu ujuttamaan jokaiseen pieni juoni mukaan, joskin joissakin novelleissa oli mukana vähän turhia asioita. Tämä kirja ei nostattanut ihoani missään vaiheessa kananlihalle tai tuonut kylmiäväreitä pitkin selkääni, kuten olin tekstistä toivonut. Novellit olivat jokseenkin vaisun oloisia ja lällyjä.

Joistakin novelleista olisi saanut kunnon kauhuromaaninkin aikaiseksi, kuten esimerkiksi novellista Kielolinna, jos juonta olisi vain muuttanut jonkin verran ja tehnyt juonesta paljon pelottavamman. Olen tosiaan aika pettynyt tähän kirjaan, tai ehkä odotin kirjalta vain vähän liikoja.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Jani Niipola - Duudsonit Härmästä Hollywoodiin




Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 251
Kustantaja: WSOY













Takakansi kertoo:

Alussa oli suo, kuokka ja sohva, jota vedetään autolla. Duudsonit edustavat suomalaista hulluutta Hollywoodissa ja maailmanluokan viihdyttäjäasennetta Suomessa. Ensimmäistä kertaa Duudsonit kertovat itse, mihin suosio perustuu. Miten on mahdollista, että neljä poikaa Pohjanmaalta juontaa Music Televisionin palkintogaalaa kahdella mantereella, kuvaa elokuvaa Hollywoodissa ja astelee Pohjanmaan kansallispuvuissa itsenäisyyspäivän vastaanotolle?

Miten se ei olisi mahdollista! Jukka, Jarppi, Jarno ja HP ovat aina menneet läpi sieltä, missä aita on paksuin. Härmästä Hollywoodiin on Duudson-ryhmän rosoinen muotokuva ja heidän 15-vuotisen uransa ensimmäinen elämänkerta. Se on värikäs koko perheen perusteos, joka opettaa aikuisill kärsivällisyyttä ja lapsille unelmien toteuttamisen tärkeyttä. Sisulla ja kieli poskessa mikään ei ole mahdotonta.


Arvostelijan mielipide:

Duudsonit Härmästä Hollywoodiin kertoo Duudsonien taipaleesta. Miten neljästä nuoresta sällistä kasvaa koko kansan viihdyttäjiä, ja joiden päätähuumaavat temput yltävät jopa Suomen ulkopuolelle. Nyt Duudsonit kertovat elämästään ja pääsemme tutustumaan miehiin vähän syvemmin.

Aivan ensimmäiseksi täytyy nostaa kirjailijalle hattua, ei varmasti ole ollut ihan helpoimmasta päästä tämä keissi, kuten kirjailija itsekin kirjassaan kommentoi, koskaan ei tiedä mitä Duudsonit keksivät. Oli mahtavaa päästä lukemaan Duudsoneista ja heidän elämästään, saada lukea myös niitä vakavampia mietteitä mitä jätkien päässä liikkuu ja ketä Duudsonit oikeasti ovat. Duudsonit vaikuttavat olevan juurikin niin herttaisia ja tunteellisia, kuten Linnanahde Crewssä taannoin huomasimme.

Voin vain kuvitella millaista olisi ollut käydä Duudsonien kanssa koulua, yksikään päivä ei varmasti ole ollut kanssaoppineille tylsä. Duudsonit ovat alkaneet painottaa lähiaikoina enemmän koulukiusaamisen vastustamisen tärkeyttä ja se tulee ilmi myös tässä kirjassa. Duudsonit kävivät viime kuussa painottamassa tätä tärkeää asiaa myös omassa kotikaupungissani. Tästä kirjasta - kuten myös Duudsonien ohjelmista käy hyvin ilmi miten tiiviitä ja tärkeitä ystävyyssuhteet ovat Duudsoneille.

Kirja oli todellinen lukuelämys ja erittäin kiinnostava. Itse kun olen aina rakastanut Duudsonien hölmöilyjä, kuten myös uutta tunteellisempaa puolta, jota on nähty varsinkin Duudsonit tuli taloon -ohjelmassa. Teksti oli selkeää ja meni sujuvasti eteenpäin. Lukuelämyksestä teki vieläkin paremman tieto siitä, että kirjani alkusivuja tähdittävät jätkien nimmarit.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Emily Rodda - Hiljaiset metsät




Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 155
Kustantaja: Tammi
















Takakansi kertoo:

Varjojen valtias on vallannut Deltoran maan. Varjovartioita on jo joka kylässä. Ainoastaan Deltoran taikavyö voi pelastaa asukkaat, mutta siitä puuttuvat kaikki seitsemän jalokiveä. Kivet on kätketty valtakunnan vaarallisimmille seuduille. Lief ja Brada lähtevät etsimään vyöstä puuttuvia jalokiviä. Parivaljakon ensimmäinen tulikoe on uskaltautua pahamaineisiin Hiljaisiin metsiin, joista moni ei ole ehjin nahoin palannut.

Arvostelijan mielipide:

Emily Roddan kirjoittaman kahdeksanosaisen Deltoran vyö -kirjasarjan ensimmäinen osa kertoo, kuinka Varjojen valtias onnistuu valtaamaan Deltoran, kun kuninkaan leivissä on petturi, joka hajottaa kuningaskuntaa suojelevan Deltoran vyön ja lähettää seitsemän jalokiveä kuningaskunnan vaarallisimpiin kolkkiin. Kuudentoista vuoden kuluttua kuningaan ystävä Jarred kertoo pojalleen Liefille tapahtumista ja lähettää tämän etsimään kiviä yhdessä linnasta karanneen Bradan kanssa. Ensimmäinen etappi on Hiljaisissa metsissä, joista kukaan ei ole koskaan palannut takaisin.

Satuin vahingossa löytämään kirjastosta kyseisen kirjasarjan ja päätin ahmaista mukaani ensimmäisen osan. Olen positiivisesti yllättynyt ensimmäisen osan suhteen. Kerronta on sujuvaa ja ymmärrettävää, juonikin on todella kiinnostava ja pitää hyvin otteessaan. Kirjassa on kutkuttavaa jännitystä alusta loppuun asti ja janoan jo seuraavia osia.

Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja aitoja, joskin osa on melko vaatimattomia. Pidin siitä että kumpaakaan päähenkilöistä ei ole tehty tyhmänrohkeiksi tai millään tavalla saa sellaista käsitystä heistä että voisvat valloittaa vaikka koko maailman, kuten monissa kirjoissa on käynyt. Kirjassa on mukana myös mielenkiintoisia otuksia, kuten nuo pelottavat örkit joita Hiljaisessa metsässä päähenkilöt saivat vastaansa. Jäin kuitenkin kaipaamaan vähän tarkempaa kuvausta varjovartoista. Ovatko ihan samanlaisia kuin normaalitkin ihmiset kun ei Jasminekaan ollut uskoa, että päähenkilöt eivät ole varjovartioita vai onko näillä mystisillä pahiksilla joitain eroavaisuuksia perus tallaajien kanssa.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Hellevi Salminen - Hello, I love you




Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 126
Kustantaja: Otava















Takakansi kertoo:

Kolmiodraama: tyttö ja kaksi poikaa. Yhtälö, jonka ratkaisua joidenkuiden on vaikea hyväksyä.

Arvostelijan mielipide:

Kirja kertoo nuorten kolmiodraamasta, jossa on osallisina yksi tyttö ja kaksi poikaa. Luukas ja Emmi ovat aina olleet parhaat kaverit, nyt Emmistä on kasvanut kaunis nuori tyttö, mutta Luukas ei huomaa häntä tavalla, jolla Emmi haluaisi. Luukas huomaa vain ranskalaisen Danielin, joka on myös varsin kiinnostunut Luukaksesta. Luukas ei kuitenkaan aluksi halua hyväksyä itseään sellaisena kuin on.

Hellevi Salminen on kirjoittama kirja on juuri nyt varsin ajankohtainen. Kirja kertoo homoseksuaalisuudesta ja sen vaikeuksista. Nuori Luukas pelkää mitä muut ajattelevat hänen suuntautumisestaan, varsinkin hänen oma isäns. Luukas ei kuitenkaan voi tunteilleen mitään ja antaa palaa.

Kirjassa esiintyy yleisimpiä ongelmia, jotka liittyvät homoseksuaalisuuteen. Miten läheiset reagoivat? Varsinkin omat vanhemmat? Tässä kirjassa tuo isän näkökanta tuli lopussa varsin selväksi, mitä mieltä hän on poikansa homoudesta. Olisi ollut kuitenkin mielenkiintoista lukea, mitä Luukas lopulta päätti tehdä ja alkoiko hänen isänsä tottua poikansa suuntautumiseen vai ei.

Kirjan kerrontatapa oli jotenkin vaisu. Välillä tuntui, kuin olisi lukunut ala-asteikäisen äidinkielen ainekirjoitusta "minä sanoin, hän sanoi, sitten tein näin". Aluksi meinasin jättää kirjan kesken juurikin tuon kirjoitustyylin takia, mutta juoni itsessään oli niin kiinnostava että päätin ahmaista kirjan kuitenkin kerta heitolla.

Kaiken kaikkiaan kirja oli siis positiivinen yllätys, mutta jätti tosiaan paljon kysymysmerkkejä leijumaan ympärilleni, kun en saanut kaikkiin kysymyksiin vastausta. Kirja vähän loppui keskeneräisesti, tai ehkä kirjoittaja halusi vaan antaa lukijoiden miettiä kirjalle omanlaisen lopun.

Terhi Friman - Mummien ei kuulu koskaan kuolla




Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 57
Kustantaja: LK-julkaisut
ISBN: 978-952-5880-08-3














Takakansi kertoo:

Viisitoistavuotias Jonna kokee ison menetyksen, kun hänelle rakas ja tärkeä Ristiinan mummi kuolee yllättäen. Suru kulkee nuoren tytön elämässä monen kuukauden ajan. Mummin jäämistön selvittäminen tuo esiin yllättäviä asioita ja Jonna saa nähdä, että lastenlasten kanssa touhuava ja askarteleva mummikin on joskus ollut nuori neitonen toiveineen ja unelmineen. Saman koulun Miksu ilmestyy kesän kynnyksellä Jonnan elämään. Yläkoulun jälkeinen kesä on suloista ensirakkauden aikaa: kävelyretkiä Pyynikillä ja lounasteluja uudessa italialaisessa ravintolassa.

Arvostelijan mielipide:

Kirja on täynnä teinitytön ajatusmaailmaa ja vastoinkäymisiä, vaikka sivumäärä ei olekaan päätä huimaava. Kirjan alussa kohdataan heti ensimmäisenä läheisen kuolema ja miten ihmiset siihen reagoivat. Toiset antavat tunteilleen heti vallan, kun taas toiset yrittävät pysyä kovana - jo ihan toistenkin takia. Monet eri ajatukset alkavat pyöriä mielessä läheisen kuoleman jälkeen, pienetkin asiat jotka huomaa tärkeiksi vasta läheisen pois mentyä.

Kirjassa perehdytään myös teinitytön mietteisiin elämästä ja löydetään uusi nuoruudenrakkaus, jonka kanssa kakki tuntuu päätä huimaavan ihanalta ja ihmeelliseltä ja tietenkin myös kokeilunhalut alkavat nostaa päätään. Tässäkään teoksessa ei voi välttyä nuoruuden äkillisiltä kiukunpuuskilta kun ei saa omaa tahtoaan läpi. Muistan omastakin yläaste iästäni nämä kaikki poikaystävädraamat ja vanhempien kanssa yhteenotot varsin elävästi mielessäni.

Kirja oli ihan suhteellisen hyvä jo nopeasti läpi luettu, ei nyt kuitenkaan mikään mestariteos. Mielestäni nämä rasistiset ilmaukset olisi kuitenkin voinut jättää pois, hyppäsivät melkoisesti silmille muun tekstin joukosta.

J.K. Rowling - Azkabanin vanki




Julkaisuvuosi: 2000
Sivumäärä: 456
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1737-5














Takakansi kertoo:

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

Arvostelijan mielipide:

Kuuluisa Harry Potter jatkaa seikkailuaan tässä kirjasarjan vauhdikkaassa ja jännittävässä kolmannessa osassa. Harry Potter saa huomata ettei asiat ole aina kuten ihmiset luulevat, kun murhistaan kuuluisa Sirius Musta karkaa huippuvartioidusta Azkabanin vankilasta, josta kukaan muu ei ole koskaan karannut. Myös Hagridia onnistaa, kun hän pääsee opettamaan Tylypahkaan, kaikki ei kuitenkaan mene oppitunneilla ihan suunnitelmien mukaan ja Hagrid joutuu seuraamaan vierestä ystävänsä teurastusta.

Olen jälleen kerran positiivisesti yllättynyt J.K. Rowlingin uskomattomaan tapaan kirjoittaa kirjojaan ja hänen vauhdikkaasta mielikuvituksestaan. Juoni onnistui taas tempaisemaan minut mukaansa ja jännityskin oli paikka paikoin erittäin tiivistä. Kahdessa aiemmassa osassa on Voldemortkin piipahtanut aina kirjan lopussa ja oli vaihteeksi helpottavaa ettei kirja päättynyt tällä kertaa kamppailuun hänen kanssaan. Kirja oli myös jälleen kerran väritelty kaikenlaisilla mielenkiintoisilla otuksilla kuten selkäpiitä karmivilla ankeuttajilla, ylpeillä hevoskotkilla ja oudoilla fletkumadoilla.

Kirjassa oli paljon vauhdikkaita juonenkäänteitä, joita ei osannut odottaa. Esimerkkinä otettakoon pahamaineinen Sirius Musta, jonka uskoin alusta asti olevan se mitä hänen sanottiinkin olevan, loppu kuitenkin yllätti. Osissa kohdissa myös omatkin tunteet nousivat pintaan ja hahmot saivat minulta sääliä osakseen, varsinkin ressukka Hagrid, joka sai kuulla menettävänsä Hiinokan.

Kaikenkaikkiaan kirja oli siis positiivinen lukuelämys ja täydellistä jatkoa Harry Potter -sarjalle.

torstai 4. joulukuuta 2014

Lene Kaaberbøl - Näkijän tytär




Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 218
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-20134-4















Takakansi kertoo:

Kukaan kylän lapsista ei halua katsoa Näkijän tytärtä silmiin, sillä Dina pystyy näkemään heidän synkimmätkin salaisuutensa ja häpeän aiheensa. Mutta kun Dinan äiti kutsutaan Dunarkin linnoitukseen selvittämään kauhean veriteon tekijää, ei edes Dina aavista, että kyseessä on ansa. Taistellessaan äitinsä pelastamiseksi Dina saa huomata, että on ainakin kaksi joita Näkijän katse ei hätkähdytä: julma Drakan ja linnaa vartioivat lohikäärmeet.

Arvostelijan mielipide:

Näkijän tytär on neliosaisen Näkijän kirja -kirjasarjan ensimmäinen osa. Se kertoo Näkijän tyttärestä Dinasta ja hänen kamppailustaan Näkijänä. Dinan äiti lähtee Dunarkiin tutkimaan raakoja murhia, ja pian salaperäinen Drakan hakee hänet auttamaan äitiään. Dinalle kuitenkin selviää, ettei äiti ole kutsunut lastaan mukaan. Dina joutuu viettämään yön murhaajaksi väitetyn Nicon kanssa ja pian Dina huomaa ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Hän saa myös huomata äitinsä kadonneen ja pian hän joutuu vaaralliselle pakomatkalle ja tekemään kaikkensa pelastaakseen äitinsä lohikäärmeen hampailta.

Kirja on juoneltaan suht' mielenkiintoinen ja sisältää paljon juonenkäänteitä, joskin se on melko ennalta-arvattava joiltain osin. Juoni kulkee sujuvasti eteenpäin ja lukemisen aloitettuani en olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni, sen verran mielenkiintoiseksi alkoi juoni kehkeytyä lukemisen edetessä. Hyvää maustetta kirjaan antavat verenhimoiset lohikäärmeet.

Hahmot ovat mielestäni hyvin onnistuneita ja mielenkiintoisiakin. Joskin Dinasta on tehty ikäänsä nähden vähän liian aikuismainen paikkapaikoin, aluksi vaikutti lapselliselta, mutta käsitys sai täyskäänteen juonen edetessä. Kirjan alussa tuntui tulevan heti niin paljon kyläläisten nimiä esiin, ettei millään voinut muistaa kaikkia, mutta onneksi näillä ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä tämän kirjan juonessa. Tärkeämmät henkilöt ilmestyvät vasta myöhemmässä vaiheessa.

Kirjasarjasta on tosiaan ilmestynyt yhteensä neljä osaa ja ajattelin kyllä nämä kaikki ahmia jossain välissä, sen verran mielenkiintoiselta tämä kirja vaikutti ja jäis sen verran kesken. Tosin kirja ei jäänyt mitenkään jännittävään kohtaan, mutta oman mielenrauhani kannalta haluan tietää mitä kolme muuta kirjaa pitävät sisällään.

tiistai 2. joulukuuta 2014

J.K. Rowling - Harry Potter ja salaisuuksien kammio




Julkaisuvuosi: 1999
Sivumäärä: 365
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1472-4














Takakansi kertoo:

Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet pois lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä. Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkaan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?

Arvostelijan mielipide:

Harry Potter jatkaa seikkailuaan tässä kirjasarjan toisessa osassa. Harry tapaa kesälomansa aikana salaperäisen Dobby-tontun, joka yrittää estää Harrya pääsemästä Tylypahkaan. Koulu alkaa taas, mutta kaikki ei menekään aivan suunnitelmien mukaan Harryn ja Ronin jäädessä jästimaailmaan jumiin, pojat eivät kuitenkaan ole neuvottomia tässäkään vaan keksivät toisenlaisen tavan päästä Tylypahkaan - kohtalokkain seurauksin. Tylypahkassakaan kaikki ei ole niin kuin pitäisi, Harry osaa puhua käärmeille ja kuulee koulussa outoja murhanhimoisia kuiskauksia joita muut eivät kuule. Koulussa alkaa myös tapahtua kauhistuttavia asioita oppilaille, Dumbledore erotetaan ja Hagrid joutuu velhovankilaan. Harry saa ystäviensä kanssa kuulla mystisestä Salaisuuksien kammiosta, Harry alkaa toden teolla selvittää kammion salaisuuksia kun Hermione joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja Harryn toinen ystävä katoaa.

Tässäkin kirjassa pidin juonesta ja sen kulusta todella paljon. Teksti oli ymmärrettävää ja helppolukuista. Joskin juonessa jotkut asiat ovat tavallaan turhia, kun eivät liity juoneen millään tavalla, kuten tuo "hokkuspokkus pöly" joka saa velhon nopeasti liikkumaan paikasta toiseen, sitä kun ei käytetty kuin yhdessä kohdassa kirjassa. Kirjan loppu oli tavallaan pieni pettymys, koska loppuratkaisu oli niin nopeasti ohi, vaikka Harryn vastassa oli murhanhimoinen Voldemort ja vaarallinen basiliski, olisin siis toivonut tähän vähän pidempää loppukohtausta, jossa asiat eivät suju ihan noin nopeasti ja helposti.

Kirjan henkilöt ovat pysyneet pitkälti samanlaisina kuin ensimmäisessäkin osassa, mikä on toki hyvä asia ettei henkilöt muutu ihmisinä liian nopeasti ikäänsä nähden. Kirjaan tuo mukavaa piritystä ja huumoria etenkin Weasleyn kaksoispojat, joilla on aina kädet täynnä hullumaisia jekkuja. Uusi henkilö Ginny tuo kirjaan myös suloista pikkutytön ihastusta Harry Pottria kohtaan ja saa nähdä kuumenevatko ajallaan myös Harryn tunteet ystävänsä pikkusiskoa kohtaan. Toinen uusi tulokas oli Dobby-tonttu, joka sai minut ärsyyntymään itseensä heti kirjan alussa itsetuhoisuudellaan ja kitinällään, mutta herätti kuitenkin kirjan lopussa sääliä ja surullisia tunteita, ihan suloinen taitaa tämäkin tonttu loppujen lopuksi olla, se jää nähtäväksi.

Kirjassa on paljon sellaisia kohtia, mitä nyt ei luonnollisestikaan elokuvassa ole, mutta myös toisinpäin. Kirja ja elokuva täydentävätkin toisiaan hyvin ja saavat uusia näkemyksiä asioihin, tietenkin kirja syventää elokuvaa enemmän. Suosittelen kyllä lukemaan kirjasarjaa, vaikket välttämättä elokuvista niin paljoa olisikaan tykännyt.

torstai 27. marraskuuta 2014

Tuulia Aho - Urpukas




Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 186
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36729-2













Takakansi kertoo:

Jännittävä, luontoa kunnioittava fantasiaromaani ammentaa pohjoisista perinteistä. Urpukas on vasta kuudentoista, mutta jo taitava kuparinvalaja. Kyläläiset karttavat häntä, sillä hän on hallava: puoliksi ihminen, puoliksi haltia. Haltioilla on tärkeä tehtävä luonnon suojelijoina, mutta jotkut haluaisivat päästä heistä eroon. Kun kyläläiset kaatavat vanhan haltiapuun, kylän ylle lankeaa kirous ja sen asukkaat sairastuvat hengenvaaralliseen suoviluun. Vain omassa rauhassaan viihtyvän suomunkaiskansan apu voi auttaa kylää selviytymään. Oikeamielisenä itseään pitänyt Urpukas lähtee hakemaan apua, mutta joutuu vastakkain heikkoutensa kanssa, eikä voi edes aavistaa, mitä suomunkaiset haluavat avustaan vastalahjaksi.

Arvostelijan mielipide:

16-vuotias Urpukas on puoliksi ihminen ja puoliksi haltia, eli heidän kielessään hallakka. Hän saa siskonsa kanssa osakseen muilta kyläläisiltä kieroja katseita tämän takia, osalta kateudesta ja osalta erilaisuuden vuoksi. Kyläläiset päättävät kaataa vanhan haltiapuun, jonka seurauksena saavat koko kylän ylle kirouksen ja kirouksen mukana tulee tappava tauti nimeltä suovilu. Pian myös Urpukkaan pikkusisko saa kyseisen taudin ja Urpukas päättää lähteä hakemaan toisesta kylästä apua seuranaan oman kylänsä näkijä ja haltiaystävänsä ja joutuu näin elämänsä suurimpaan seikkailuun.

Kirjan idea on mielenkiintoinen ja hyvin ajateltu, juoni tosin kulkee välillä todella hitaasti eteenpäin jatoisinaan taas liian lujalla tempolla eteenpäin. Olisinkin toivonut kirjailijalta vähän tarkempaa kuvausta tapahtumista jne. Kirja tuntui aluksi varsin tappavan tylsältä, mutta kiinnostukseni alkoi hiukan kohottaa päätään loppua kohden, mutta ei kuitenkaan naulinnut sitä.

Hahmot tuntuivat jokseenkin keskeneräisiltä ja puutteellisilta, heistä ketään ei juurikaan pompannut yli muiden, eikä ketään saanut minkäänlaisia tunteita herätettyä - eli toisin sanoen, hahmoihin olisi pitänyt panostaa huomattavasti enemmän. Hahmojen nimistä pitää kyllä antaa pointsit, nimet kun olivat erilaisia ja soinnukkaita.

Lyhyenä yhteenvetona en pitänyt tästä Tuulia Ahon teoksesta ja toivonkin että kirjailijan muut teokset yllättäisivät minut positiivisesti.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

J.K. Rowling - Harry Potter ja Viisasten kivi




Julkaisuvuosi: 1998
Sivumäärä: 335
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1912-2












Takakansi kertoo:

Harry Potter on mielestään ihan tavallinen poika. Hän tosin asuu huoltajiensa luona portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elämä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Se on kutsu Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat velhot, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet. Harry saa tietää olevansa velhojen sukua! Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkaisemaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa, ja pelissä on tiedät-kai-kuka.

Arvostelijan mielipide:

Harry Potter on 11-vuotias poika, jonka vanhemmat ovat kuolleet tämän ollessa vasta vauva. Harry on joutunut muuttamaan tätinsä karmivan perheen luo. Harryn elämä muuttaa kuitenkin täydellisesti suuntaansa, kun kuvioihin ilmestyy mystinen Hagrid, joka kertoo Harryn vanhemmista ja ilmoittaa Harryn olevan velho. Harry pääseekin aloittamaan velhokoulun Tylypahkaan, jossa hän on suuri julkkis häädettyään vanhempiensa tappajan pahisvelho Voldemortin pois kuvioista jo vauvana, muistoksi Harry sai otsaansa salama-arven. Pian Harry kuitenkin huomaa ettei Tylypahkassa kaikki ole ihan kunnossa ja huomaa Voldemortin olevan lähempänä kuin kukaan osasi odottaa.

Sain nyt vasta aikaiseksi lukea tämän velhoista ja kaikenlaisista örkeistä kertovan kirjan, olen jo niin monta vuotta lykännyt tämän lukemista. Ajattelin ettei kirja luultavasti ole minua varten, mutta väärässä olin. Enhän saanut kirjan lukemisa loppumaan laisinkaan, ei tarvittu kuin kaksi lukukertaa ja kirja oli kannesta kanteen luettu. Eli juoni siis on todella koukuttava, eikä lukemista vaan malta lopettaa kesken. Kirjoittajalla on ollut selkeä idea hahmojen ja tarinan kannalta, ja ajatus on selkeästi viety loppuun asti.

Tarinaa on kerrottu uskottavasti ja teksti kulki sujuvasti eteenpäin, eikä pitkästymisestä ollut pelkoa. Hahmot tosiaan ovat todella huolella pähkäiltyjä ja jokaisesta pompsahtelee selkeästi luonteenpiirteet esiin. Hahmoihin on saatu myös paljon aitoutta, vaikka kyse olisikin sitten velhoista.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Jan Jalutsi - Tarinoita matkasellistä




Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 144
Kustantaja: Crime time
ISBN: 978-952-5918-30-4











Takakansi kertoo:

Tarinoita matkasellistä on vankilapaoistaan kuuluisaksi tulleen Jan Jalutsin toinen kirja. Äskettäin koevapauteen päässyt Jalutsi ehti istua erilaisista rikoksista, muun muassa pankkiryöstöistä, parikymmentä vuotta Suomen ja Ruotsin vankiloissa.

Matkasellitarinoissa hän kertoo muurin takaisista hauskoista, erikoisisa, jopa uskomattomista tapahtumista. Mukana ovat kertomukset mm. Kakolan lintumiehestä, vankien rakastamasta Turha-Topi-huumekoirasta tai vaikkapa siitä, mitä tapahtui kun Paha-Make sai väärennetyn tonnin setelin.


Arvostelijan mielipide:

Kirja on tosiaan entisen vankilakundi Jan Jalutsin kirjoittama. Kirjassa hän kertoo humoristisesti vankilassa tapahtuvista asioista, ehkä hieman väritellen. Kirja koostuu useista muutaman sivun mittaisista tarinanpätkistä, joissa kaikissa on erit tapahtumat ja henkilöt.

Kirja on mielestäni todella mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kun en itse tiedä yhtään mitään vankilamaailmasta. Toki saattaa olla että vankilaelämä on muuttunutkin näiden aikojen jälkeen, tai ehkä ei. Joka tapauksessa pidin paljon kirjan kerrontatavasta ja kirjoittajan huumorista. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan erilaisten tarinoiden kautta millaista vankilaelämä saattaa olla. Tässä tapauksessa itseäni ei haitannut, että tarinat olivat niin lyhyitä.

En ole aiemmin törmännyt tositapahtumiin perustuviin vankilakirjoihin, joten jos jollekin sellainen tulee näin äkkiseltään mieleen niin kertokaa ihmeessä, kunhan kirja on myös lukemisen arvoinen.

Kirjasta on ilmestynyt myös jatkoteos, joka kantaa nimeä Tarinoita matkasellistä 2. Kirjoittaja on julkaissut myös omaelämänkertansa nimeltä Ammattina vankikarkuri, jonka aion varmasti lukea myös jossakin vaiheessa.

Alyson Noël - Varjojen maa




Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 332
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25205-4










Takakansi kertoo:

Everin ja Damenin rakkautta on koeteltu jo useamman elämän ja reinkarnaation ajan. Juuri kun heidän kohtalonsa on vihdoin täyttymässä, heidän ylleen lankeaa kirouksista kauhein. Jos he koskettavat toisiaan, Damen joutuu ikiajoiksi Varjojen maahan, synkkään kuoleman ulottuvuuteen. Damenin pelastaakseen Ever turvautuu kyseenalaiseen magiaan - ja kohtaa salaperäisen Jude Knightin. Rakkaus Dameniin joutuu kovemmalle koetukselle kuin koskaan. Mutta onko Jude valon vai pimeyden palveluksessa?


Arvostelijan mielipide:

Kuolemattomat -kirjasarjan kolmas osa jatkuu luonnollisesti siihen mihin toinen osa jäi. Ever joutuu suureen tunnemyrskyyn saadessaan tietää hänen ja Juden menneisyydestä aiemmilla elämillään, tilannetta pahentaa vielä se että Damen haluaa Everin tutustuvan Judeen paremmin, antaa Judelle edes mahdollisuuden. Ever tutustuu myös tarkemmin Juden työpaikalta löytämäänsä kirjaan - joka käsittelee voimakkaasti noituutta. Ever päättääkin kokeilla yhtä loitsua, saadakseen Damenin ja hänen kirouksensa lankeamaan, kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan ja Ever onnistuu herättelemään pimeyden voimia.

Juoni on ihan hyvä ja kiinnostava, mutta kirjoittaja ei saa juonta pidettyä kunnolla kasassa, jonka takia ainakin oma kiinnostukseni kirjaan lopahti pitkälti jo ensimmäisien sivujen jälkeen. Tätä kyseistä manifestointia käytetään jo kirjassa liikaa, eikä tunnu enää mitenkään ihmeelliseltä. Pidin ainoastaan kirjan lopusta, jossa juoni tiivistyi ihan muutamille loppusivuille, ne olivatkin ainoat sivut jotka pitivät kirjaa lukiessani otteessaan. Kirjassa keskitytään taas aivan liikaa Damenin ja Everin tunteisiin ja himoihin, toki kirjassa onkin heidän rakkaustarinansa etusijalla, mutta kun siihen liittyy vielä niin paljon muutakin.

Hahmot puolestaan.. noh. Hahmot alkavat olla todella kasaan kuivuneita. Ever on alkanut ärsyttää eniten hahmoista, tämä kohtelee Damenia kuin jumalaa ja käyttäytyminen on muutenkin paikka paikoin todella lapsellista lukioikäiseltä. Samaa voin sanoa Havenista ja Milesistä ja heidän turhanpäiväisistä kommenteistaan. Hahmot saavat siis rutkasti miinusta, ovat jotenkin todella keskeneräisiä, eivätkä erotu toisistaan lainkaan.

torstai 21. elokuuta 2014

Cassandra Clare - Tuhkakaupunki




Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 399
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-23221-6









Takakansi kertoo:

Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. Lisäksi Claryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa. Mutta pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on vastuussa yksin Clary, taistelijoista kokemattomin.


Arvostelijan mielipide:

Varjojen kaupungit -kirjasarjan toinen osa kertoo suurista vastoinkäymisistä Claryn elämässä. Matka valon hoviin, Simonin muuttuminen vampyyriksi, Jacen joutuminen vangiksi, taistelu Valentinea vastaan ja ennen kaikkea kielletyt tunteet Jacea kohtaan tuntuvat olevan Clarylle liikaa, lisäksi Clary huomaa omaavansa erikoisen kyvyn, josta onkin suuresti hyötyä taistelussa Valentinea vastaan.

Juoni tässäkin kirjassa on hyvä ja miellyttävä, se kulkee sujuvasti eteenpäin ja tapahtumat kulkevat sopivaa vauhtia, joskin lopputaistelu menee yhdessä hujakassa ja tuntuu paikkapaikoin jopa hivenen sekavalta. Kerrontatapa ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, yhdessä luvussa oli niin paljon eri tapahtumia eri hahmojen näkökulmasta että sai aikaan sekavan tunnelman, välillä hiukan matkaa luettuani ihmettelin tapahtumien nopeaa vaihtumista ja huomasin että kertoja olikin jo vaihtunut. Kirjan loppu oli taas jokseenkin yllättävä, olin aivan varma että lopussa rakkaus taas roihuaa Claryn ja Jacen välillä, varsinkin Simonin päätöksen jälkeen.

Hahmot ovat hivenen kasvaneet sitten ensimmäisen osan. Claryssa ei ole enää niin paljoa ärsyttäviä piirteitä. Mielestäni oli melko huono heitto valita Claryn kyvyksi juuri uusien riimujen luonti, luulisi että varjometsästäjien hommista tulee aivan liian helppoa tämän myötä, senkun keksii uuden riimun ja Valentine sinkoutuu avaruuteen. Jace taas ei ollut lainkaan niin miellyttävä kirjan alussa, kuin ekassa osassa. Nyt Jace oli jotenkin liian pliisu edellisen kirjan tapahtumien vuoksi, eikä yhtään niin kiinnostava ja humoristinen. Simon puolestaan saa pisteitä, luonne muuttui loppua kohden aina vain miellyttävämmäksi ja suurempi kitinä hälveni, miellyttävintä kuitenkin oli että Simon tajusi jättää omien tunteidensa kanssa Claryn rauhaan, ja siirtyä uusille vesille.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Cassandra Clare - Luukaupunki




Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 443
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511231387








Takakansi kertoo:

15-vuotias newyorkilainen Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi. Hän näkee teini-ikäisen pojan surmattavan klubilla, hänen kotiinsa hyökkää hirviö ja hänen äitinsä kaapataan.Tapahtumien myötä hän tutustuu Varjometsästäjiin, jotka pitävät yllä järjestystä yliluonnollisten olentojen maailmassa. Kaupungin arkisen todellisuuden laitamilla, tavalliselta kansalta näkymättömissä, elävät kiihkeää elämäänsä haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.Jace Wayland on Varjometsästäjien yksinäinen susi, jonka kanssa Clarylla alkaa heti kipinöidä. Yhdessä he ryhtyvät rohkeasti etsimään Claryn äitiä ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta taikaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin voi olla kohtalokasta.


Arvostelijan mielipide:

Cassandra Claren Varjojen kaupungit -sarjan ensimmäinen osa kertoo Clarysta, joka joutuu klubilla raa'an murhan todistajaksi, Clarylla on vain yksi ongelma - kukaan muu ei tunnu näkevän samoja asioita kuin hän itse. Pian hän tapaa murhaajien joukossa olleen pojan - Jacen, uudelleen ja joutuu kotonansa hirviön hyökkäyksen kohteeksi, ja saa huomata äitinsä kadonneen mystisesti. Clary tutustuu joukkoon varjometsästäjiä ja saa samalla kuulla totuuksia itsestään ja läheisistään - totuuksia, joiden hän ei uskonut olevan edes mahdollisia. Clary ja hänen ystävänsä Simon joutuvat elämänsä päätähuimaavaan ja vaaralliseen seikkailuun yhdessä varjometsästäjien kanssa - päämääränään löytää kuuluisa Muutoksen malja.

Kirjan juoni etenee suhteellisen hyvään tahtiin ja tapahtumista kerrotaan pääsääntöisesti monipuolisesti ja selkeästi. Juoni on mukaansatempaava ja kirjan aloitettuani en meinannut pystyä enää lopettamaan lukemista. Tarina on myös erilinen, mitä muissa lähiaikoina lukemissani fantasiakirjoissa, kaikki ei aina olekaan niin mustavalkoista, kirjan loppu yllätti myös todella ja jäi ehkä myös hiukan harmittamaankin - vaikkakin on hyvä että tarinoissa on välillä myös sitä oikeasti kiellettyä rakkautta, eikä pari aina saakkaan toisiaan, kuten molemmat osapuolet olivat toivoneet ja ajatelleet.

Hahmot olivat myös mielenkiintoisia ja hyvin suunniteltuja. Jacen ylimielinen käytös ei omasta mielestäni ollut lainkaan ärsyttävää, se toi vaan lisää värikkyyttä ja hauskuutta kirjaan. Clary puolestaan esitti kilttiä kaupunkilaistyttöä, jonka elämä suistui yhdessä hujauksessa pois raiteiltaan, jotkut piirteet Claryssa välillä ärsyttivät, mutta pääpiirteittäin tämäkin päähenkilö oli hyvin toteutettu, ja 'maallikoksi' hänestä oli tehty myös sopivan avuton, eikä mitään supernaista jolla on hommat heti hallussa. Alec ja Isabelle ovat kiva lisäys kirjaan, molemmilla on täysin erilaiset luonteet ja täydentävät mukavasti kirjan henkilösisältöä - Isabelle on räiskyvä ja päättäväinen, kun taas Alec on joukon ajattelija ja sisäänpäinsuuntautunut. Simon puolestaan - plaah, raivostuttava, tylsä ja joukkion kitisijä, aina änkeämässä joka paikkaan ja valittaa joka asiasta, puhumattakaan loputtomasta mustasukkaisuudesta Clarya kohtaan. Kirjassa esiintyvät sivuhahmot ja demonit olivat myös hyvin suunniteltuja ja kuvailtuja.

Kirjasta on julkaistu 2013 myös samanniminen elokuva, joka syventää mukavasti kirjan tapahtumia.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Tuija Lehtinen - Roskisprinssi




Julkaisuvuosi: 1991
Sivumäärä: 249
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25249-8







Takakansi kertoo:

Oli kesäkuun kuudes, mahtava aurinkoinen päivä, mun syntymäpäivä. Mä täytin seitsemäntoista. Just sopiva päivä lähteä junalla kohti tuntematonta. Mä pakkasin muovikassiin passin, pankkikortin, kaks kirjaa ja korvalappustereot. Mä menin peilin eteen. Mä näin pitkän hoikan kundin, jolla oli risaset farkut, musta t-paita, lenkkarit joiden nauhat retkotti pitkin maata. Se kundi katseli mua huoneenkorkuisten verenpunaisten spraymaalilla suihkutettujen kirjainten välistä. Mun viesti kuului: KIITTI, MULLE RIITTI. Mä iskin kuvalleni silmää ja kävelin ulos mun entisestä elämästä.

Arvostelijan mielipide:

Tarina kertoo Jed nimisestä pojasta, joka päättää hakea jännitystä elämäänsä ja karata kotoa. Jed haluaa aloittaa kokonaan uuden elämän uudessa paikassa, hän tapaa ensimmäisinä päivinään Lulun, tuon ärsyttävän ja juopottelevan pikkuteinin, joka ei lähde enää kulumallakaan. Hän tapaa paljon uusia ihmisiä, mutta miten käy kun yksi heistä saa kuulla hänen salaisuutensa?

Pidin todella paljon kirjan kerrontatavasta, Jedin letkautukset olivat välillä hulvattoman hauskoja ja saivat hymyn huulille. Kirjassa oli paljon jaarittelua, mutta se ei lainkaan tuntunut siltä, koko teksti tuntui sulavan yhteen ja oli mielekästä luettavaa austa loppuun. Ehdottomasti yksi parhaimpia Lehtisen kirjoja, joita olen lukenut.

Hahmot olivat mielenkiintoisia, etenkin pääroolissa oleva Jed. Odotin alusta asti, että Jed kertoo miksi hän lähti kotoa, olin loppujenlopuksi vähän pettynyt, olisin toivonut jotain vähän räiskyväpää syytä. Lulu tuntui välillä raivostuttavalta, mutta loppujenlopuksi mielenkiintoiselta. Vaikutti loppujenlopuksi aika samanlaiselta kuin Jed. Sivurooleissa olleet henkilöt taas olivat aika mitäänsanomattomia. Myös Jesse James -koira oli hellyyttävää seurattavaa.

Olisin toivonut kirjaan myös vähän erilaisempaa loppua, olisi ollut edes vähän enemmän romanttinen, kuten odotin sen olevan. Kirjassa jankattiin niin paljon Lulun ja Jedin välejä, ja lopulta ei tapahtunut edes mitään romanttista.

Kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva, joka julkaistiin vuonna 2011.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Clive Barker - Veren kirjat 1




Julkaisuvuosi: 1989
Sivumäärä: 159
Kustantaja: Jalava
ISBN: 951-9201-87-4






Takakansi kertoo:

Kauhun uuden mestarin, englantilaisen Clive Barkerin huikeat novellit aukovat uusia uria kauhukirjallisuuden kentässä. Veren kirjat 1 kokoelmaan sisältyy viisi pitkää novellua sekä johdanto.

Keskiyön lihajuna on vertahyytävä kertomus New Yorkin metrosta, jossa salaperäine teurastaja tappaa yöjunan matkustajia. Supatus ja Jack on mustanhauska novelli, jossa demoni yrittää järkyttää Jackin henkistä tasapainoa ja samalla pitää kiinni demonien säännöistä. Sianveren blues kertoo koulukotia pelon vallassa pitävästä ihmissyöjäemakosta. Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta on hillitön tarina haudasta nousevista näyttelijöistä.

Arvostelijan mielipide:

Ensimmäinen novelli Veren kirja alkaa lupaavasti, mutta tapahtumat etenevät niin hurjalla vauhdilla, että se saa kertomuksen menemään ihan päälaelleen. Henkilöt jäävät pimentoon ja novellin juoni menee pilalle. Tästä olisi saanut mielestäni todella hyvän kauhuromaanin, mikäli tapahtumia olisi menty vähän pidemmän kaavan mukaisesti ja selkeämmin.

Keskiyön lihajuna oli mielestäni todella onnistunut novelli. Siinä ei ollut mitään liikaa ja tapahtumat etenivät sulavasti noinkin lyhyessä kertomuksessa. Tekstissä ei jääty säästelemään sen raakuutta, vaan kaikki kuvailtiin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Olisin voinut lukea tätä pidempäänkin.

Supatus ja Jack ei ole mikään kauhunovelli, vaan hilpeä kertomus epätoivoisesta demonista, joka yrittää saada Jackin hulluuden partaalle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Novelli oli piristävää vaihtelua, vaikkei se päässytkään kunnolla loistamaan missään vaiheessa. Novellissa esiintyi muutama kohta joita en oikein ymmärtänyt, enkä saanut kysymyksiini lainkaan vastausta.

Sianveren blues oli taas vähän erilainen novelli, mitä olen tottunut lukemaan. Ihan hyvä idea, vaikkei ehkä niin hirveän kiinnostava, enimmäkseen kiinnostus lopahti sian alkaessa puhumaan.  Ajoittain novelli oli vähän sekava ja meni yli ymmärryksen, sitä oli myös turhan paljon liioiteltu. Pointsit kuitenkin loppukohtauksesta, jossa päähenkilö ei selviytynytkään, vaan joutui sian ja sikapojan suuhun.

Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta ei ollut omasta mielestäni mielenkiintoinen, idea oli toki hyvä, mutta toteutus ei niinkään. Alussa tapahtui paljon turhanpäiväisiä asioita, eikä itse juoni saanut kovinkaan paljoa nauttia parrasvaloista, vaan oli pätkittynä siellä täällä tekstin joukossa. Henkilöt olivat myös hieman sekavat, itse sekosin koko ajan että kuka kukin oli.

Kukkuloilla kaupungit -novelli oli taas aika mitäänsanomaton ja idea oli vähän omituinen. Aikamoista pakkopullaa luka tämä, siitä oli myös tehty mielestäni vähän turhan pitkä - liian paljon turhaa tekstiä ja liian vähän itse juonta.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Erin Hunter - Salaisuuksien metsä




Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 298
Kustantaja: Art house
ISBN: 978-951-884-463-4





Takakansi kertoo:

Soturikissaklaanen välit ovat vanhojen reviirikiistojen takia edelleen kireät, ja jotkut soturit käyttäytyvät selittämättömällä tavalla. On vaikea tietää, keneen luottaa ja kenelle olla uskollinen. Samaan aikaan luonnonvoimat näyttävät mahtinsa: ankaran kylmyyden jälkeen sää viimein lämpenee, mutta hiirenkorvan aika tuo mukanaan reviirejä uhkaavan tulvan.

Myrskyklaanin urhea soturi Tulisydän on päättänyt saada selville totuuden klaaninsa entisen varapäällikön Punahännän salaperäisestä kuolemasta. Etsiessään vastauksia hän pääsee sellaisten salaisuuksien jäljille, jotka joidenkuiden mielestä olisi parempi jättää selvittämättä...


Arvostelijan mielipide:

Kirjan juoni meni mielesäni vähän turhankin nopealla tempolla eteenpäin. Hopeavirran kuoleman tapahtumien kuvaus oli ehkä vähän sekava ja kohtaus oli liian nopeasti ohi, Hopeavirran kuolema muutti kuitenkin kirjan juonta loppujen lopuksi aika radikaalisti. Myös Tiikerikynnen petollisuuden paljastuminen oli jotenkin liian nopeasti ohi, sekin on kuitenkin ollut todella suuressa osassa kaikissa lukemissani kolmessa kirjassa, tosin olen aika varma että tästäkin kissasta kuullaan vielä.

Kirjassa oli myös paljon tunteellisia kohtia, kuten juurikin tuo mainitsemani Hopeavirran kuolema, sekä Harmaaraidan päätös lähteä Myrskyklaanista pentujensa kanssa ja liittyä Jokiklaaniin. Myös Rikkohännän kuolema herätti paljon ajatuksia, etenkin se tekijä ja tekotapa.

Jännityksellä odotan mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu, varsinkin nyt kun Tulisydän nousi Myrskyklaanin varapäälliköksi ja Harmaaraita ei enää edustakkaan Myrskyklaanin soturien joukkiota.

perjantai 28. helmikuuta 2014

Erin Hunter - Tuli ja jää




Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 299
Kustantaja: Art house
ISBN: 978-951-884-461-0




Takakansi kertoo:

Soturikissojen tarina jatkuu... Nuoresta Tulitassusta on tullut urhea Myrskyklaanin soturi Tulisydän, mutta vaara vaanii edelleen metsässä - ja ehkä lähempänä kuin hän arvaakaan. Lehtikadon ajan saapuessa nälkä, vallanhimo ja salaiset liitot uhkaavat neljän klaanin välistä rauhaa. Samaan aikaan Tulisydämen paras ystävä Harmaaraita heittäytyy suhteeseen, jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset. 

Kun tilanne kiristyy äärimmilleen, Tulisydäntä ei uhkaa vain taistelu vaan myös petos hänen omiensa joukosta.

Arvostelijan mielipide:

Kutkuttavan jännittävän Soturikissat- kirjasarjan toinen osa, jonka juonesta eivät ovelat käänteet lopu kesken. Juoni oli siis mielestäni hyvä, ellei jopa loistava. Pidin siitä kuinka Harmaaraita löysi itselleen kumppanin toisesta klaanista - jopa vihollisklaanista. Mielestäni hyvä lisäys juoneen oli Tulisydämen ja Prinsessan tapaaminen, sekä Prinsessan pennun liittyminen Myrskyklaaniin.

Kirjan teksti sai myös omatkin tunteet pintaan, erityisesti Prinsessan pennun kohtelu klaanissa, kuinka tätä pidettiin alempiarvoisena kuin muita klaanin pentuja - koska ei ollut klaanisyntyinen, unohtamatta tietenkään Tuhkatassun kohtaloa. Harmaaraidan kiukuttelu sai välillä myös inhon nousemaan pintaan.

Hahmot olivat viimeisen päälle onnistuneita, kaikkine luonteenpiirteineen. Aloin tässä kirjassa pitää enemmän Hiekkatassustakin, koska ei enää ollut niin v-mäinen. Tomutassu ja hänen kuittailunsa alkavat välillä vähän ärsyttää. Tiikerikynsi alkaa myös nostatta mielenkiintoani - mikä hänellä on tässä kaikessa taka-ajatuksena?

maanantai 24. helmikuuta 2014

Mia Vänskä - Saattaja




Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 308
Kustantaja: Atena
ISBN: 978-951-796-764-8



Takakansi kertoo:

Kaikki alkoi kun Lilja palasi entiseen kotitaloonsa. Kellarin valot räpsyivät ja keskelle lattiaa ilmestyi yhä uudelleen tyhjäsä lätäkkö. Talon edelliset asukkaat olivat muuttaneet nopeasti, kuin pakoon. Kun naapurin vanha nainen puukotetaan raa'asti ja Liljan äiti löytyy kellarista koomaan vajonneena, Liljan omituiset lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat loksahdella yhteen: Liljalla on erityislaatuinen kyky, jota hänen odotetaan käyttävän.

Lila kamppailee epäilystensä kanssa mutta ymmärtää lopulta, että talon järkyttävät tapahtumat liittyvät kammottavalla tavalla häneen itseensä - ja hän voi vaikuttaa niihin. Lilja yrittää työntää tehtävän mielestään, mutta hänen on kohdattava vastuunsa ja astuttava maailmaan, jonka hän tuntee vain vanhoista taruista.

 
Arvostelijan mielipide:

Ensimmäinen kirja jonka olen Mia Vänskältä lukenut, ja itse ainakin pidin todella paljon tästä hänen esikoisteoksestaan. Pidin kirjan ideasta ja juonesta, juoni kulki myös sujuvasti eteenpäin ja teksti oli ymmärrettävää. Kirja piti myös hyvin otteessaan loppuun asti, kirjan alussa annettiin niin paljon miettimisen kohteita ja niihin sai vastaukset vasta ihan kirjan lopulla.

Kirjan tapahtumia kuvataan hyvin ja selkeästi, pystyin hyvin kuvittelemaan itseni kirjan tapahtumiin, tapahtumat oli myös realistisen tuntuisia ja kaikki oli selitetty loogisesti - myös ne fiktiot.

Olisin toisaalta toivonut juoneen vähän enemmän kauhua ja selkäpiitä karmivia kohtauksia, nyt kirja meni mielestäni enemmän jännityksen kuin kauhun puolelle.

Hahmot olivat kaikki mielestäni aidon tuntuisia ja kiinnostavia, vaikkakin kaikki vaikuttivat iältään nuoremmilta kuin oikeasti olivatkaan. Kirjassa oli monia tunteita herättäviäkin kohtia, kuten Liljan äidin kuolema ja Juliuksen pojan kuolema.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Stephen King - Carrie




Julkaisuvuosi: 1987
Sivumäärä: 206
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-30-6513-8


Takakansi kertoo:

Carrieta on sitten kiva kiusata - se on tuollainen ujo ja kömpelö, ei osaa edes kunnolla suuttua. Opettajat ovat tosi vittumaisia kun sekaantuvat asiaan. Sen joutuu Carrie vielä maksamaan - järjestetään sille joku mahtava pila, niin etttä koko kaupunki saa nauraa.

Mutta eivätpä tiedä Carrien koulutoverit, kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei olekaan ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan hyvin erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Se on aivan erinomainen koston apuväline. Ja eräänä kauniina kevätiltana, josta on vähällä tulla hänen elämänsä onnellisin, hän päästää sen valloilleen...
 
Arvostelijan mielipide:

Ei todellakaan sieltä parhaimmasta päästä Kingin teoksista. Juoni oli tökkivä, eikä kirjassa tapahtunut mitään mielenkiintoista, vasta kun ihan viimeisillä sivuilla. Teksti oli melko sekavaa, koska kertoja vaihtui kokoajan ihan keskenkaiken. Lukemisesta teki myös hankalaa, kun juonen joukkoon oli laitettu otteita kirjoista ja lehtileikkeistä, välillä taas hypättiin yht'äkkiä kesken lauseen menneisyyteen. Kirjasta teki myös sekavan nuo suluissa olevat hahmojen ajatukset, joita kirjassa oli vähän väliä, niissä ajatuksissa ei tuntunut välillä olevan mitään järkeä ja ne keskeyttivät tekstin, kun oli laitettu keskelle lausetta.

Hahmot olivat myös jotenkin keskeneräisiä, ja niiden esittelyt vain vilisivät silmissä, eikä kenestäkään jäänyt erityisesti mitään tunteita tai luonteenpiirteitä mieleen. Carrien äidin uskonnollisuus alkoi myös mennä hiukan yli, aluksi se oli ihan huvittavaa ja mielenkiintoista luettavaa, mutta kirjan lopulla sekin vaan lopahti.

Se että juoni tökki, teki tästä kirjasta kokonaisuudessaan melko laimean. Kirja ei nostattanut missään vaiheessa kylmiä väreitä, eikä saanut oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksiakaan aikaan. Kirja on siis Kingin esikoisteos, eikä todellakaan sieltä parhaimmasta päästä. Suosittelen aloittamaan Kingin lukemisen jostakin toisesta teoksesta.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Marilyn Kaye - Tänään täällä, huomenna poissa




Kirjasarja: Valitut (osa 3/6)
Julkaisuvuosi:2011
Sivumäärä: 221
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-37968-4


Takakansi kertoo:

Emily Sanders ei suinkaan ole vihainen äidilleen, joka ei ymmärrä hänen poikkeuksellista kykyään - eihän Emily osaa käsitellä taitoaan kunnolla itsekään. Tulevien tapahtumien näkeminen saattoi olla hyväkin juttu, mutta Emilylle siitä oli koitunut toistaiseksi lähinnä vain harmia.

Kun Carter katoaa ja kahden muunkin erikoisluokan oppilaan kohtalo herättää hämmennystä, ärsyttävän itsetietoinen Amanda laittaa epävarman Emilyn kyvyt koetukselle. Kuka katoaisi seuraavaksi?


Oudon sähköpostiviestin saatuaan Emily on tiukan paikan edessä: onko kyky nähdä tulevaisuuteen lahja vaiko kirous?
 
Arvostelijan mielipide:

Juoni jäi oikein kutkuttavaan kohtaan kirjan lopussa ja mystinen Madame herätti taas uusia kysymyksiä, samoin kuin puhumaton Carter. Nyt harmittaa oikein kunnolla, ettei seuraavaa osaa ole ainakaan vielä suomennettu, ehkä täytyy jossain vaiheessa ryhdistäytyä ja koittaa saada englannin kielisestä teoksesta jotain tolkkua.

Kirjan juoneen olisin toivonut enemmän hurjempia käänteitä ja etenkin ilkeitä kidnappaajia, toki kirja on suunnattu vähän nuoremmille lukijoille, joten ei se voisikaan olla kovin raaka.

Hahmot olivat jälleen kerran onnistuneita ja kuvasivat hyvin nykyajankin teinejä, kuinka suosio on kaikki kaikessa. Amanda oli jäänyt yllättävän pieneen osaan, oli kuitenkin niinkin isossa osassa edellisissä osissa. Emily vaikuttaa ehkä vähän tylsältä ja pinnalliselta tyypiltä, nyt kun hänestä sai lukea oikein olan takaa tässä osassa. Sarah vaikuttaa myös hieman mystiseltä, kiinnostaisi tietää miksei Sarah halua käyttää omaa kykyään ollenkaan.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Marilyn Kaye - Parempi myöhään kuin ei milloinkaan




Kirjasarja: Valitut (osa 2/6)
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 234
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36562-5


Takakansi kertoo:

Jennalla on salaisuus. Hän on yksi valituista. Eikä hän ole suinkaan ainoa...
Kovanaamainen goottityttö Jenna Kelley haaveilee salaa kavereiltaan tuiki tavallisesta perhe-elämästä ja kunnollisista vanhemmista. Kun hänen äitinsä joutuu katkaisuhoitoon, kauan sitten kadonnut isä ilmaantuu yllättäen perhekuvioihin. Onko parempaa tulevaisuutta lupaileva isä liian hyvää ollakseen totta?

Vaikka Jenna tavallisesti pystyy lukemaan kenen tahansa ajatuksia, isä on aina vain täysi mysteeri. Voiko tähän tyhjästä putkahtaneeseen muukalaiseen luottaa ensinkään?

 
Arvostelijan mielipide:

Pidin tästä kirjasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Juoni kulki sujuvasti, vaikka olikin paikka paikoin hieman ennalta-arvattava. Oli mielenkiintoinen käänne, kun Amanda siirtyikin pojan ruumiiseen ja pääsi tutustumaan tämän erikoiseen lahjaan.

Henkilöt ovat tässäkin kirjassa onnistuneet, kaikki tuntuvat olevan luonteeltaan luonnollisia, sellaisia kuin teinit yleensä ovatkin, sellaisia kuin itsekin olen joskus ollut. Amandan luonnekin alkoi kirjan lopussa muuttua miellyttävämmäksi, enemmän aikuismaisemmaksi. Odotan innolla pystyykö hän pitämään uuden minänsä myös seuraavassa kirjassa korkealla.

Pidän myös tämän osan ideasta ja siitä, kuinka kirjassa käsitellään teinien normaalia koulu-/perhe-elämää, sellaisena kuin se onkin, kaikkine valtataisteluineen ja kaveriongelmineen. Kirja on myös hyvää vaihtelua, mikäli on lukenut yllinkyllin teinien rakkausongelmista, tässä kun niitä ei ole oikeastaan.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Marilyn Kaye - Poissa silmistä, poissa mielestä




Kirjasarja: Valitut (osa 1/6)
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 236
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36558-8


Takakansi kertoo:

Amanda Beeson on kahdeksannen luokan suosituin tyttö, Paha kuningatar, joka hallitsee ilkeydellään koulua kuin henkilökohtaista hoviaan. Mutta yhtenä aamuna katsoessaan peiliin hän huomaa muuttuneensa koko koulun mitättömimmäksi nyhveröksi Tracey Devoniksi. Amandalle ruumiinvaihtokokemus ei ole suinkaan ensimmäinen, mutta tämä kerta tuntuu oudommalta kuin aiemmat. Pahan kuningattaren on aika maistaa omaa lääkettään.

Seuratessaan Traceyn lukujärjestystä Amanda joutuu salaperäiseen luokkaan numero 209. Sen kaikilla "valituilla" tapauksilla tuntuu olevan jokin poikkeuksellinen kyky. Pelottava goottityttö Jenna pystyy lukemaan ajatuksia ja näkee tuotapikaa Amandan lävitse. Onko Amandalla enää paluuta omaan tuttuun snobimaailmaansa?

 
Arvostelijan mielipide:

Todella mielenkiintoinen kirja, jossa kiusaajan ja kiusatun roolit vaihtuvat. Pidin kirjan juonesta, eikä tämä mielestäni tökkinyt missään vaiheessa, vaan kulki sujuvasti eteenpäin. Toisinaan en pitänyt kirjan kerrontatavasta, Amandan ja Jennan kertomat meni välillä vähän sekaisin kun ne vaihdettiin kesken luvun.

Henkilöiden kyvyt olivat myös mielenkiintoisia, kuten tulevaisuuteen näkeminen ja kuolleille puhuminen. Toki pari kykyä olivat melkoisia kliseitä, kuten ajatustenluku ja näkymättömyys, näihin olisinkin toivonut jotain uutta tuunausta, mutta ehkä se on hyvä että jokaisessa kirjassa on muutamia kliseitä.

Kirjan henkilöinä oli aika paljon teeskentelijöitä, kuten teiniprinsessa Amanda ja nuorisorikollinen Jenna. Aloin kuitenkin pitää molemmista aina vaan enemmän kun kirja eteni. Jäin kaipaamaan enemmän tietoa valituista, etenkin Carterista, josta kukaan muukaan ei tiennyt mitään. Mutta eiköhän kysymyksiini vastata seuraavien kirjojen aikana. Olisin halunnut, että Serena olisi ollut isommassa osassa kirjaa, juoni kuitenkin pyöri myös pitkälti hänen ympärillään.

torstai 23. tammikuuta 2014

P.C. Cast - Vapautettu




Kirjasarja: Yön talo (osa 8/12)
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 336
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-27294-6


Takakansi kertoo:

Neferet hallitsee Yön talossa, mutta Isle of Skyellä vallitsee rauha. Zoeyn rinnalla on maailman uskollisin ja seksikkäin soturi, Stark. Miksi palata enää koskaan?

Stevie Raen tilanne ei ole yhtä seesteinen. Hänen soturinsa on vain osittain ihminen. Refaimin täytyy pettää joko isänsä tai rakastettunsa.

Mikä on siteistä vahvin - ystävyyden, rakkauden vai veren side? Ja voiko valasta vapautua?

 
Arvostelijan mielipide:

En oikein päässyt käsiksi kirjan juoneen, vai oliko sellaista ollenkaan? Kirjassa tapahtui jokseenkin paljon erilaisia asioita samaan aikaan, ja tuntui että kaikilla olisi ollut oma merkityksetön juonensa, jotka eivät kunnolla saumautuneet yhteen.

Kalonan yhteys Starkiin oli mielenkiintoinen lisäys kirjaan, olisinkin toivonut että sitä olisi tässä kirjassa käytetty enemmän hyödyksi, on kuitenkin niin iso muutos ja avaa paljon uusia ovia. Mutta eiköhän siitäkin saa lukea seuraavassa osassa enemmän, ainakin toivon niin.

Odotin että Lindan kuolema olisi tullut Zoeylle tietoon vähän traagisemmalla tavalla, ja että se olisi myös herättänyt jotakin tunteita itsessäni, ehkä tätä asiaa käsitellään paremmin seuraavassa osassa. Jackin kuolema ei myöskään herättänyt itsessäni minkäänlaisia tunteita, en erityisemmin edes pitänyt kyseisestä hahmosta.

Sgiachista odotin saavani kirjan myötä enemmän tietoa, hahmo on kuitenkin aika isossa osassa kirjan alussa. Nyt hahmo jäi kuitenkin vähän pimentoon ja jätti kylmäksi. Tässäkin kirjassa kaikkein mielenkiintoisin hahmo oli Refaim, oli kiinnostavaa nähdä miten Refaim toimi vaikean valinnan edessä - isä vai Stevie Rae. Joskin olisin ehkä toivonut, että Refaim olisi kuitenkin jäänyt korppi-ilkkujan hahmoon, se olisi tuonut taas lisää draamaa kirjaan.

Myös Heathin kohtalo jäi mietityttämään, toisaalta on mielenkiintoista seurata millainen hän on uudessa hahmossaan, mutta toisaalta kerran kuollut hahmo voisi myös pysyä kuolleena. Uskon tämän lisäävän taas Zoeyn poikadraamaa, kunhan saa tietää Heathin erilaisesta paluusta.

maanantai 6. tammikuuta 2014

P.C. Cast - Kahlittu




Kirjasarja: Yön talo (osa 7/12)
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 429
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511258407


Takakansi kertoo:

Zoey Redbird ei ole enää keskuudessamme. Hän on tuonpuoleisessa eikä saa koottua sielunsa sirpaleita. Stark haluaa seurata ylipapitartaan, vaikka matka voi maksaa hänen henkensä.

Samaan aikaan Stevie Raen sydän sykkii hirviölle. Refaim voi olla avain Zoeyn kahleisiin, mutta kantavatko rujon korppi-ilkkujan sivet?

 
Arvostelijan mielipide:

Kaikkein kiinnostavinta kirjassa oli mielestäni Stevie Raen ja Refaimin kertomukset, oli mielenkiintoista seurata miten Refaim alkaa koko ajan vaan enemmän ajautua Pimeyden sijasta Valon puolelle, kunnes Kalona palaa takaisin tuonpuoleisesta ja kaikki alkaakin taas tuntua enemmän väärältä. Starkin ja Afroditen osiot kirjassa eivät niinkään kiinnostaneet, niissä oli niin paljon jaarittelua, eikä tapahtunut oikeastaan mitään, paitsi tietty kirjan lopussa. Välillä ihmetyttää, miksi kaikilla Zoeyn ystävillä pitää olla joku "juttu", mukana ei ole yhtään ns. normaalia, kaikki ovat jotain elementin hallitsijoita, Erebuksia tai ylipapittaria, ja näitäkin näyttää kokoajan tulevan vaan lisää.

Kirjassa oli myös paljon jänniä ja tunteellisiakin kohtia. Itse pidin erityisesti Refaimin ja Stevie Raen taistelusta valkoista härkää vastaan, kuinka Refaim laittoi koko minuutensa likoon tytön vuoksi, ja kuinka kaikki lopulta päättyi siihen, etteivät he voisi olla julkisesti yhdessä, josko ollenkaan.

Suurin helpotus taisi olla se, kuinka kirjassa välillä paneuduttiin johonkin muuhunkin kuin Zoeyn poikaongelmiin, kerrottiin myös muista kirjan hahmoista enemmän ja annettiin heille enemmän parrasvaloja.

Erinin ja Shauneen kaksoskäyttäytyminen alkaa nyt jo ottaa vähän päähän, mielestäni ovat aika mitäänsanomattomia ja raivostuttavia hahmoja kirjassa. Myös Afroditen käytös tuntuu välillä vähän vajaavaiselta, kuten hänen käyttämänsä sanatkin "persvammanen" eh..? Myös Dallas alkoi ärsyttää, koska roikkui niin paljon Stevie Raessa ja tytötteli tätä, onneksi sekin näyttäisi nyt olevan pelistä pois, tai ei ainakaan ole samanlaisena henkilönä enää mukana kuin ennen.

perjantai 3. tammikuuta 2014

P.C. Cast - Lumottu





Kirjasarja: Yön talo (osa 6/12)
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 432
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511258384


Takakansi kertoo:

Zoey Redbird on karkottanut viettelevän mustasiipisen paholaisen ja langenneen ylipapittaren Yön talosta, mutta Afroditen näyt varoittavat uudesta vaarasta. Zoey on ainoa joka voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Pelastaakseen läheisensä hänen on kuljettava kohti pahuutta ja kohdattava muinainen Kalona. Uskaltaako hän altistua lumoukselle?
 
Arvostelijan mielipide:

Yön talo kirjasarjan kuudes osa. Pidin tästä kirjasta kaikista aiemmin ilmestyneistä sarjan kirjoista eniten, juurikin juonenkäänteiden takia.

Juoni kulki sujuvasti ja nopeasti, eikä niin kauheasti takkuillut, kuten joissain aiemmissa sarjan kirjoista. Pidän kirjan kerrontatavasta kun saa lukea kirjaa enemmänkin kuin yhden hahmon näkökulmasta. Kirjassa oli muutama tunteellinenkin ja todella jännittävä kohta. Toki tässäkin oli paljon ennalta-arvattavia kohtia, vaikkakin loppua en todellakaan olisi osannut ennusaa. En malttaisi millään odottaa, että saan jatko-osan käsiini.

Hahmoina Afrodite on kasvanut henkisesti eniten kirjan ensimmäisestä osasta, Zoey taas tuntuu junnaavan paikoillaan monien eri tunteidensa kanssa. Jollain tavalla tunsin helpotusta siitä, että Heath kuoli, olisipa taas yksi miessotku ja takertuja vähemmän. Odotan myös jonkin sortin romanssia korppi-ilkkuja Refaimin ja Stevie Raen välille, sellaista kiellettyä rakkautta.

Suzanne Collins - Matkijanärhi




Kirjasarja: Nälkäpeli (osa 3/3)
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 362
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510358306


Takakansi kertoo:

"Sarjan odotetussa päätösosassa vaakalaudalla ovat sekä Panemin valtakunnan kohtalo että Katnissin oma tulevaisuus. Kapinallisten pelastama Katniss kohtaa vaikeita valintoja: onko hänestä Capitolia uhmaavan kapinaliikkeen johtajaksi? Ja kuinka kipeitä ovat uhraukset, joita hirmuvallan kukistaminen vaatii?Paitsi loistava ja lennokas jännitysromaani, Matkijanärhi on myös ajatuksia ravisteleva kertomus elämän ja kuoleman epäoikeudenmukaisuudesta. Se on yhtä aikaa hyytävä vertauskuva loppuun asti viedystä kilpailuyhteiskunnasta ja inhimillisen herkkä tarina nuoresta rakkaudesta.
 
Arvostelijan mielipide:

Todella jännittävän Nälkäpeli -trilogian päätösosa. Olen koko kirjasarjan ajan toivonut hiljaa mielessäni, että Katniss tekee kahden poikaystäväehdokkaan välillä oikean ratkaisun ja vihdoinkin se tapahtui, tosin ihan kirjan viimeisillä sivuilla, mutta sainpahan pienen romantiikannälkäni tämänkin kirjasarjan osalta tyydytettyä.

En kuitenkaan pitänyt tätä kirjaa niin hyvänä kuin kahta aikaisempaa osaa, johtunee varmaankin siitä että odotukseni olivat tämänkin kirjan kohdalla harvinaisen korkealla, koska aikaisemmatkin olivat niin hyviä. Juoni meni välillä aika vauhdilla eteenpäin, toisinaan juoni lopahti täysin ja välillä se taas junnasi paikoillaan, tässä kirjassa ei siis mielestäni ollut kultaista keskitietä laisinkaan. Itselleni jäi kuitenkin paljon kysymyksiä auki, joihin odotin saavani vastauksen juurikin tästä päätösosasta.

Kirjassa tuli toki välillä myös todella koskettavia kohtia, meinasi itselläkin kyynel vierähtää silmäkulmasta. Olisin ehkä toivonut tähänkin kirjaan hiukan samanlaista raakuutta kuin kahdessa aikaisemmassa kirjassakin oli, ehkä se oli myös osasyynä etten oikein ollut tyytyväinen tähän.Kirjan loppukaan ei oikein säväyttänyt, itse olisin odottanut vähän erilaisempaa loppua.

torstai 2. tammikuuta 2014

Suzanne Collins - Vihan liekit




Kirjasarja: Nälkäpeli (osa 2/3)
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 353
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510358313


Takakansi kertoo:

Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että hänen käytöksensä pelissä yllyttää ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan lemmensuhde olikin tekaistu! Katnissin ja Peetan kihlautuminen yleisön edessä ei voi enää pelastaa tilannetta. Kansannousut vyöhykkeillä on kukistettava. Jotta pääkaupunki Capitol ja presidentti Snow voisivat osoittaa voimansa, järjestetään nälkäpelin 75-vuotisjuhlan kunniaksi varsinainen peli: osallistujat arvotaan kaikkien jo kertaalleen voittaneiden joukosta muistuttamaan kapinallisia siitä, ettei vahvinkaan voi voittaa Capitolin valtaa. Katniss ja Peeta joutuvat jälleen taistelemaan hengestään...
 
Arvostelijan mielipide:

Tämä Nälkäpeli -kirjasarjan toinen osa oli myös todella hyvä. Kirjassa oli paljon hyviä juonenkäänteitä ja kirjan sai luettua yhdessä hujauksessa, alussa lukeminen tosin vähän tökki kun en päässyt juoneen ihan samantien mukaan, mutta se tempasi kuitenkin mukanaan myöhemmin, eikä päästänyt enää otettaan.

Olisin kaivannut hiukan enemmän tietoa menneisyydestä, kuten jo ensimmäisen kirjan kohdalla, etenkin Capitolista ja kaikenmaailman vyöhykkeistä. Ehkä näitä valotetaan sarjan päätösosassa, tai ehkä ne vain jäävät kokonaan auki.

Kirjassa huomasi hyvin, kuinka päähenkilöt olivat kasvaneet henkisesti sitten ensimmäisen kirjan, Katnisskaan ei tuntunut enää ihan niin teinitytöltä ja Peeta niin mielettömän sinisilmäiseltä. 

Kaikenkaikkiaan tämä kirja oli harvinaisen onnistunut jatko-osa Nälkäpeli -trilogialle ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille jännityksen ystäville.

Suzanne Collins - Nälkäpeli





Kirjasarja: Nälkäpeli (osa 1/3)
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 335
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510341513


Takakansi kertoo:

"Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen sektorin on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja. Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. Trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katnissin kyvyt joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa...
 
Arvostelijan mielipide:

Aivan äärimmäisen jännittävän Nälkäpeli -trilogian ensimmäinen osa.

Vaikka kirja oli alusta loppuun kutkuttavan jännittävä ja välillä hieman rajukin, löytyy seasta silti pientä romantiikkaakin ja todella koskettavia kohtauksia.

Kirjaan pystyi todella hyvin eläytymään erinomaisten kuvailujen takia, tuntui kuin olisi itse ollut yhtenä kilpailijoista keskellä Nälkäpeliä. Kirjan juoni on kerrassaan nerokas ja mukaansatempaava, eikä se jätä lukijoitaan kylmäksi.

Päähenkilöt ovat todella mielenkiintoisia ja heihin on hyvä samaistua. Hurmuripoika Peeta antaa kirjalle vielä todella hyvän lisämaun, vaikkakin hän onkin melko sinisilmäinen joissakin kirjan kohtauksissa. Katniss oli myös välillä todellinen teini, mutta kuitenkin niin urhea ikäisekseen.

En tosiaan ole pitkään aikaan lukenut näin hyvää kirjaa. Alunperin katsoin kirjasta kertovan elokuvan, jonka jälkeen halusin ehdottomasti lukea kirjatkin (jotka ovat mielestäni vielä parempia kuin elokuva), ja nyt olen koukussa tähän sarjaan. Tämän kirjan voisin lukea uudelleen ja uudelleen.

Stephenie Meyer - Aamunkoi




Kirjasarja: Twilight (osa 4/4)
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 664
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510351161


Takakansi kertoo:

Suunnaton intohimo Edwardia kohtaan ja syvä yhteys Jacobiin ovat repineet kahtia Bellaa, joka on nyt elämänsä käännekohdassa. Hänen edessä oleva valinta joko liittyä kuolemattomien viettelevään perheeseen tai jatkaa ihmiseloa määrää kahden heimon kohtalon. Kun Bella on tehnyt valintansa, alkaa ennennäkemätön tapahtumien vyöry, joka johtaa käsittämättömiin seurauksiin. Juuri kun Bellan elämän langat ovat kutoutumassa yhteen kuin kaunein silkki, ne uhkaavatkin tuhoutua yhdessä hetkessä ikuisiksi ajoiksi.
 
Arvostelijan mielipide:

Twilight -saagan loistava päätösosa.

Oli kiva huomata, kuinka kirjan hahmot ovat huomattavasti kasvaneet kirjasarjan myötä. Bellakaan ei ollut enää niin mielettömän takertunut Edwardiin, mitä ensimmäisessäkin osassa. Jacob alkoi myös tässä osassa kiinnostaa enemmän, kun hän ei kokoaikaa kylpenyt mustasukkaisuudessa.

Kirjassa oli paljon yllättäviä käänteitä, mitä en itse ainakaan olisi edes kuvitellut kirjasarjaa lukiessani. Myös joitain ehkä vähän liiankin iloisa tapahtumia oli, joka sai kirjan välillä tuntumaan todella imelältä. Kirja tarjosi myös ripauksen rajuutta, koskien nimenomaan Bellan raskautta. Juoni tässä kirjassa oli ehkä vähän liian ennalta-arvattava, tiesi kaikki tapahtumat jo hetkeä ennen niiden lukemista.

Olin todella pettynyt kirjan loppuosaan, jossa Volturit tulevat haastamaan riitaa Cullenien porukan kanssa. Cullenit keräsivät jäätävän lauman vampyyrejä ja ihmissusia, mutta mitään taistelua ei kuitenkaan syntynyt. Kirjassa olisi voinut olla edes joku surullinen kohtaus, joka olisi saanut tunteet nousemaan pintaan, mutta kaikki tuntui olevan koko kirjasarjan ajan yhtä suurta juhlaa.

Stephenie Meyer - Epäilys




Kirjasarja: Houkutus (osa 3/4)
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 527
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510343012



Takakansi kertoo: 

Bella Swan on jälleen vaarassa, kun joukkomurhien aalto vavisuttelee Seattlea ja julma vampyyri janoaa kostoa. Kaiken huipuksi hänen on valittava Edwardin rakkauden ja Jacobin ystävyyden välillä, sillä ihmissudet ja vampyyrit eivät tule toimeen keskenään. Ylioppilasjuhlien lähestyessä Bellan on myös tehtävä lopullinen päätös: Elämä vai kuolema? Muutos vampyyriksi vai ihmisenä säilyminen?Epäilyksessä henkilöhahmot ja heidän suhteensa kehittyvät ja saavat uusia ulottuvuuksia. Saamme tietää paljon erityisesti Jacobin tunteista ja ajatuksista, joita lahjakas Edward lukee. Bella on hyvin kiintynyt Jacobiin ja viihtyy tämän seurassa kenties liiankin hyvin. Onko hänkään enää varma tunteistaan? Onhan ihmissusi-Jacobissa sentään jotain inhimillisempää kuin Edwardissa...
 
Arvostelijan mielipide:

Pidin tästä osasta huomattavasti enemmän kuin toisesta, tässä kirjassa tapahtui huomattavasti enemmän juonenkäänteitä ja oli sopivasti höystetty jännityksellä, varsinkin kirjan loppupuolella. Toki tämäkin kirja oli melko siirappinen, välillä vähän liiankin, mutta eikös se siirappimaisuus ollutkin tämän sarjan tarkoitus.

Hahmot olivat tässäkin osassa kiinnostavia, joskin välillä alkoi ärsyttää Edwardin täydellisyys ja Bellan roikkuminen Edwardissa. Olisin toivonut että puolet tuosta suuresta kolmiodraamasta olisi korvattu jännityksellä, tehty enemmän kohtauksia jotka säväyttävät ja saavat tunteet nousemaan enemmän pintaan.

 Kirjaa tuskin tarvitsee sen enempää kenellekkään suositella, kaikki jotka haluavat kovasti sen lukea, ovat luultavasti tehneet sen jo. Olen monta kertaa miettinyt ihmisiä, jotka sanovat Twilight kirjasarjan olevan täyttä paskaa edes lukematta tätä. Eihän kirjaa voi arvostella mikäli sitä ei ole lukenut kahta sivua pidemmälle, ja pelkkien elokuvienkaan katselu ei oikeuta arvostelemaan näitä kirjoja. Itse ainakin tunnen vähän turhankin monta tällaista ihmistä. Toki mielipiteensä kullakin, vaikkei ne mihinkään perustuisikaan.

Stephenie Meyer - Uusikuu




Kirjasarja: Houkutus (osa 2/4)
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 455
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510332528


Takakansi kertoo:

Bella Swanin mielestä on jotain tärkeämpää kuin itse elämä: Edward Cullen. Vampyyrin rakastaminen on kuitenkin vaarallisempaa kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. Heidän suhdettaan uhkaavat ennakkoluulot sekä läheiset ja rakkaat, ja ongelmat ovat vasta alkamassa. 18-vuotispäivän kynnyksellä Bella on surullinen, sillä hän ei haluaisi vanheta – Edward kun on ikuisesti 17-vuotias. Vastentahtoisesti vietetyillä syntymäpäivillä hän saa lahjapaperista haavan ja vuotaa verta verenhimoisten vampyyrien edessä... 
 
Arvostelijan mielipide:

En pitänyt tästä kirjasta läheskään niin paljoa kuin ensimmäisestä. Toki tässäkin oli muutamia jännittäviä - vaikkakin ennalta arvattavia kohtia, kuten Jacobin muuttuminen ihmissudeksi ja Bellan ja Jacobin lähentyminen. Jäin kaipaamaan kirjalta jotain uutta ja ihmeellistä, ei vain samojen asioiden pyörittämistä, ehkäpä vielä jotain suurta tunneryöppyä ja kolmiodraamaa myös Edwardin puolelta.

Hahmoista Bella alkoi välillä ärsyttää, tapa jolla hän kaipasi Edwardia ja rypi välillä itsesäälissä. Bellan ja Edwardinkin suhde tuntuu välillä jotenkin epäaidolta, kaikki on vaan liian täydellistä, eikä sen suurempia vastoinkäymisiä ole.